Tarinamme alkaa hyvin valvotun yön jälkeen siitä että nousemme koneeseen kohti lontoota. Yllätyksettömän, tylsän ja vielä toistaiseksi EU:n sisäisen lennon jälkeen lyllerrämme läskimme epämiellyttävää vauhtia seuraavaan koneeseen vaihto kun oli kireä kuin feminazin sielunelämä.
Edessä odottaa 12 tuntia lentokoneruokaa ilmaista viinaa sekä epätoivoista unenkaltaista puolivalvepainajaista.
Kuten tavallista lennon aikana vihdoin stressivatsa vie voiton ja kolmatta kertaa ulostaessani jotain paskankaltaista alkaa jo vessapaperi tuntumaan siltä että hinkkaisin ahteriani karkealla hiekkapaperilla.
Nälkä kuitenkaan ei anna periksi ja järsiessäni jotain cheburekin kaltaista könttiä joka oli selkeästi lämmitetty chernobylin kakkosreaktorissa mieleni kääntyy pohdiskelemaan elämän syvintä olemusta.
Joutavan pohdiskeluni kuitenkin pysäyttää saapumisemme amerikan lehmäiseen ihmemaahan.
Jono maahantulotarkastukseen on pitkä ja joutava jossa pakollisten kysymysten lisäksi kysytään nykyään huomattavasti tärkeämpiä asioita kuten game of thronesin lempihahmoa. Lannisterioituani itseni onnistuneesti tiukasta tenttauksesta käyn hiomassa vielä kerran arastavaa alakertaani...nyt tiedän sentään että stressi kohta loppuu.
Saatuamme jonkinlaisen datsunin allemme lähdemme polkemaan kohti Vegasia ja koettuamme läheisessä in'n'outissa tajunnanlaajentavan sekä suonet tukkivan elämyksen olemme vihdoin valmiit uhmaamaan väsymystä loppumatkalla Sin Cityyn.
Saavuttuamme Rio casino resorttiin ohitamme matkaseurani vip statuksen voimin roskaväen jonon ja asetumme ilmaiseen huoneeseemme valmistautumaan olemaan taas...todennäköisesti paskimmat asiakkaat pitkään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti