Herättyämme on aika poistua ja jatkaa matkaa joten pakkaamme romumme ja syötyämme aamiaisen pariisin irvikuvaksi naamioidussa kasinossa tankkaamme auton ja suuntaamme kohti grand canyonia.
400 kilometriä myöhemmin katselemme aivan helvetin isoa kanjonia sen laidalta ja päätämme käydä katsomassa hieman alempaakin joten tallustelemme tovin polkua alaspäin väistellen muulinpaskakasoja joita on runsaskätisesti levitelty polulle.
Ymmärtäen hyvin omat fyysiset rajoitteemme käännymme kuitenkin ajoissa takaisin, huonokuntoisten läskien ei kannata leikkiä urheilijaa.
Tuuttailtuamme aikamme mestoilla on aika kääntää keula kohti Laughlinia ja siellä sijaitsevaa Harrah's casinoa.
Matka on pitkä ja pitkäveteinen myöskin jo varsin pimeä mistä saamme herättävän muistutuksen liiankin pian.
Edessämne oleva auto jarruttaa voimakkaasti ja kääntää oikealle tässä vaiheessa kuskina toimiva matkatoveri jarruttaa myös, emme kuitenkaan havaitse syytä jarrutukselle ennen kuin ohitamme sen eli viereisellä kaistalla majailevan peuraeläimen.
Etäisyyttä elukkaan oli enintään kaksi metriä ja toimi hyvänä muistutuksena omasta kuolevaisuudesta.
Loppumatka sujuu ilman peuroja joskin joku ilmeisesti yritti huitoa meitä pysähtymään hieman ennen Laughlinia, emme tietenkään pysähdy koska ei huvita kuolla ja/tai tulla ryöstetyksi.
Itse hotellilla palvelu on niin pirteän iloista että hieman jo pahaa tekee.
Päästyämme huoneeseen viihdytämme itseämme fear factorin jaksolla mikä ilmeisesti jäi näyttämättä telkkarissa koska siinä juotiin aasinkusta sekä samaisen elukan siemennestettä nam nam.
Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti