Kaikki matkat loppuvat joskus.

Nyt katsoessani hotellihuoneessa jotain kivikautista columbo jaksoa katse alkaa jo kääntymään kotosuomea kohti.

Mitään suurempia seikkailuja ei enää tapahtune ainakaan toivottavasti koska ne eivät olisi suunniteltuja etukäteen.
Loppureissu on siten lähinnä jumittelua ja tämän kaupunginosan tutkiskelua...ehkä.

Toveri innostui niin kovin että heitti lastit lattialle.

Siihen on hyvä lopettaa kiitos kaikille kiinnostuksesta.

San diegon nähtävyydet.

Aamuvarhaisella aikaan jolloin yksikään tervejärkinen ei lauantaina hereillä ole istumme me jo autossa matkalla san diegoon.
Saavumme siis perille ihmisten aikaan ja aloitamme kuolleen eläimen metsästyksen.
Sitä löydämmekin paikallisesta hispaanien perheravintolasta josta tilaamme sujuvalla espanjalla kuollutta eläintä minulle ja toveri borikselle rasvattua ja suolattua munaa.
Tätä ennen yritimme kapitalistisubwayhin mutta paljastui että se on sotilasalueella eikä sinne pääse ellei kuulu western spy klubiin.

Suuntaamme paikalliseen urheilukeskukseen jossa meille on luvattu säbää.
Olemme kuitenkin turhan ajoissa joten päätämme pelata hieman koripalloa paikallisten hispaanien kanssa...hitto niitähän on täällä kaikkialla.
Pelattuamme yhden 3v3 pelin olemme valmiit hautaan. Onneksi tässä vaiheessa saliin kömpii sekalainen lauma suomalaisia,ruotsalaisia ja kaikkea siltä väliltä.
Latinot hätistetään koripalloineen muualle että valkoiset sedät saavat pelata reikäpalloa.

Pelailtuamme ikuisuudelta tuntuneen ajan säbää on hengitys jo kovaa vauhtia salpautumassa ja sydänkohtaus lähellä.
Armeliaasti kidutus vihdoin loppuu ja hyvästeltyämme janin,jannen, svenin ja muut lähdemme läheiselle golf klubille juomaan pepsiä.

Joku voisi luulla että olisimme jo valmiit mutta ei raahustamme morley fieldin disc golf radalle pelaamaan 19 väylää.

Pari laadukasta ammattitason maisemakuvaa, itsehän olen kotosuomessa tunnettu discgolf suuruus mutta toveri pelaa ensimmäistä kertaa.
Mitä itse rataan tulee niin sanoisin että helpoin rata mitä olen pelannut, kaikki täysmittaiset radat suomessa ovat helposti vaikeampia.

Huominen tulee eittämättä olemaan helvettiä, ehkä joudun turvautumaan jonkun aasialaistädin tai tytön hierontapalveluihin saadakseni helpotusta jännitetiloihin.

Conando

Suksittuamme helvettiin mummokaupungista löydämne itsemme los angelesistä tarkemmin sanoen warner brothersin studiolta.

Olemme saapuneet ilahduttamaan conania läsnäolollamme joskin selkeästi tätä ei ole ymmärretty koska meidät ajetaan muun yleisökarjan sekaan.
Rekisteröidymme virallisesti yleisöksi ja luovumme siten lopuistakin ihmisoikeuksistamme.
Meitä ja muuta karjaa ajetaan karsinasta toiseen kunnes lopulta koko kööri saadaan lajiteltua studioon.

Yleisön valmisteluun hommattu koomikko ryhtyy työhönsä että olisimme valmiit illan päätähteä varten.
Mikä itseäni kiinnosti oli nähdä miten talk show kuvataan ja vastaus on selvä.
Yhdellä vedolla, koko paska menee ilman ongelmia eikä showta onnistunut pilaamaan edes kaksi huutavaa sekä kyseenalaisia käsimerkkejä huitovaa suomalaisjunttia.

Suosittelen lämpimästi kaikille jos käytte losissa niin menkää johonkin kuvauksiin on meinaa hienoa.

Itse shown aikana ei sopinut kuvata joten otin kuvan sitä ennen bonuksena random pariskunta.
Ohjelmaa kuvatessa tapahtuu kaikenlaista pientä joka ei päädy lopulta telkkariin asti.

Lähdettyämme showsta on matkaa hotellille noin 40 kilometriä eli karkeasti 2 tuntia autolla....aaaah suurkaupungit ja kello iltaseitsemän ruuhka...

Laughlin - bullhead

Tämä jumalan selän takana oleva kaupunkikombo muistuttaa tornio-haaparanta järjestelystä.
Sillä erolla tietenkin että täällä ollaan kuivassa ja kuumassa autiomaassa eikä kylmässä ja märässä.
Niin ja sillä että täällä toisella puolella on karmea kasa kasinoita nuuskan sijasta.

Eläkeläisten määrä on huikea alan olemaan vakuuttunut ettei täällä juuri muuta olekkaan, kaikeksi onneksi vanhukset pitävät golfista joten ainakin on kenttiä missä pelata.

Kuitenkin nyt kun elämme viimeisiä päiviä tässä kaupungissa ja nähtävää ei enää loputtoman paljon ole ellei jotain yllättävää tapahdu niin äksöniä tulee kun kohta siirrymme reissumme loppuosuudelle eli san diego - los angeles akselille.

All over the place.

Reissumme aikana vielä toistaiseksi kukaan ei ole arvannut että oltaisiin suomesta ei edes lähelle.
Eräs täti oli niin sekaisin että arvasi australian, ei helvetti sentään.

Alamme olla jo tuttu näky vanhusten golfradalla ja olemme integroituneet yhteisöön, jopa niin pitkälle että toverilla alkaa esiintyä polvivaivoja.
Huolimatta hanhien yleisesti agressiivisesta maineesta tämä täällä oleva paikallinen variantti on myöskin integroitunut yhteisöön ja viettää aikansa lähinnä naapurien luona pullakaffella.

Kun syömme kolmatta kertaa kahden päivän aikana Bo's slow and low bbq mestassa alkaa se jo herättämään huomiota ja pian omistajasetä eli itse uncle Bo ilmaantuu juttelemaan niitä näitä seuraamme.
Aterian päälle Bo kärrää vielä pari purkkia papuchiliä otettavaksi mukaan, hieno mies.

Härnäämme vielä toisiamme vitsailemalla jälkkärivaihtoehdoista vaikka hyvin tiedämme että moinen johtaisi kaariprojektiiliyrjöön, jätämme cinnabonin extra bullmilkillä tälläkertaa väliin.

Uncle bo.

Käymme vanhusgolffissa uudestaan ensimmäisen kerran mieluisuuden siivittämänä.

Kuvassa paikallinen pelikaanilampi.

Huidottuamme keskimäärin hieman vähemmän paskasti kuin eilen suuntaamme syömään.

Päädymme uncle bo's slow and low bbq paikkaan jossa miehinen mies tatuointeineen kärrää meille annoksen pikkupurtavaa.

Kevyt kenttälounas maistuu rankan urheilun päälle ja annan paikalle täydet pisteet. Käykää ihmeessä jos päädytte bullmilk cityyn...siis bullhead.

Päädymme lopulta hotellin uima altaalle jossa iloksemme ei ole karvaisia mummoja ja harmiksemme ei myöskään kisakireitä teinityttöjäkään.
Löydämme kuitenkin jonkun amerikkalaisen ukkelin jonka kanssa jauhamme paskaa kolmisen varttia kaikenmaailman typeryyksistä.

Hotellissamme on meneillään aasialaisten invaasio ja niiden eksyneen harhailun seuraaminen on omalla tavallaan huvittavaa.
Iltapalaksi vetäisemme noin 800 kcal pirtelöt koska emme vieläkään ole syöneet itseämme hengiltä.

Golfia ja ikäihmisiä.

Heräiltyämme ja syötyämme aamiaista lähtee toveri lääkäriin tarkastamaan ettei kuole vielä tänään.
Itse menen tarkastamaan olisiko altaalla tai rannalla teinityttöjä joita voisin tuijottaa epämiellyttävällä intensiteetillä.
Suureksi kauhukseni kuitenkin löydän vain karvaisia sekä poikkeuksetta lihavia mummoja ja suoritan pikaisen rintamanoikaisun takaisin huoneeseen.

Pyörittyäni tovin mummopainajaisissani palaa toveri lääkäristä kertoen pysyvänsä toistaiseksi hengissä.
Suuntaamme kohti läheistä golfkenttää jossa törmäämme komppanialliseen eläkeläisiä jotka ilmeisesti kaikki asuvat kentän ympäristössä.
Katsoassamme kenttää toteamme että sopii kuvaan sen ruoho on toinen juuri haudassa kuten asiakaskuntakin ja pysyy elossa vain keinotekoisilla menetelmillä ja silloinkin vain tärkeimmät elintoiminnot.

Vanhusarmeija kuitenkin toivottaa omituiset turistit tervetulleeksi ja lähdemme kierrokselle saatuamme ensin tarvittavat välineet suomalaisia sukujuuria omaavalta mr harvalalta.
Olemme ainoat hullut kentällä huitomassa ja pian ymmärrämme että tässä keskipäivän helteessä eivät paikalliset muumiot pelaa selkeästi peläten kuivuvansa kasaan murhaavassa auringossa.

Itse rata tuntuu soveliaan suoraviivaiselta meidän onnettomille golfkyvyille ja selviydymme kierroksesta hukaten vain muutaman pallon...tulos jääköön mainitsematta.

Palattuamme golfhoitolasta haemme burgerit joskin toveri päättää hankkia myöskin "pullan"

Pullahan ei ole pulla jos sitä ei syödä haarukalla ja veitsellä...sen tulee myös sisältää liki tuhat kilokaloria, sisältää koko amerikkalaisen ruokaympyrän.

Päädymme hieman myöhemmin mystiseen sokkeloon jota riverside casinoksi kutsutaan jossa tovin käännyttyämme vasemmalle vihdoin löydämme 90 luvulle jämähtäneen elokuvateatterin jossa katsomme 80 luvulle jämähtäneen tom cruise elokuvan. Jostain syystä lipuissamme lukee senior onko nyt siis niin että me ollaan eläkeläisen näköisiä vai eikö lipunmyyjä enää pysty näkemään muita kuin karvaisia mummoja tuijotettuaan niitä lippukassan luukusta viimeiset kuusi vuotta...mene ja tiedä.

Isohko kanjoni ja peuran salaisuus

Herättyämme on aika poistua ja jatkaa matkaa joten pakkaamme romumme ja syötyämme aamiaisen pariisin irvikuvaksi naamioidussa kasinossa tankkaamme auton ja suuntaamme kohti grand canyonia.

400 kilometriä myöhemmin katselemme aivan helvetin isoa kanjonia sen laidalta ja päätämme käydä katsomassa hieman alempaakin joten tallustelemme tovin polkua alaspäin väistellen muulinpaskakasoja joita on runsaskätisesti levitelty polulle.
Ymmärtäen hyvin omat fyysiset rajoitteemme käännymme kuitenkin ajoissa takaisin, huonokuntoisten läskien ei kannata leikkiä urheilijaa.

Tuuttailtuamme  aikamme mestoilla on aika kääntää keula kohti Laughlinia ja siellä sijaitsevaa Harrah's casinoa.
Matka on pitkä ja pitkäveteinen myöskin jo varsin pimeä mistä saamme herättävän muistutuksen liiankin pian.
Edessämne oleva auto jarruttaa voimakkaasti ja kääntää oikealle tässä vaiheessa kuskina toimiva matkatoveri jarruttaa myös, emme kuitenkaan havaitse syytä jarrutukselle ennen kuin ohitamme sen eli viereisellä kaistalla majailevan peuraeläimen.
Etäisyyttä elukkaan oli enintään kaksi metriä ja toimi hyvänä muistutuksena omasta kuolevaisuudesta.

Loppumatka sujuu ilman peuroja joskin joku ilmeisesti yritti huitoa meitä pysähtymään hieman ennen Laughlinia, emme tietenkään pysähdy koska ei huvita kuolla ja/tai tulla ryöstetyksi.

Itse hotellilla palvelu on niin pirteän iloista että hieman jo pahaa tekee.
Päästyämme huoneeseen viihdytämme itseämme fear factorin jaksolla mikä ilmeisesti jäi näyttämättä telkkarissa koska siinä juotiin aasinkusta sekä samaisen elukan siemennestettä nam nam.

Hyvää yötä.

Gämbläystä ja mulkun urheilukauppaa

Herättyämme uuden aamun kapitalistiseen auringonkajoon suuntaa mielemme kohti aamiaista, matkalla kyseiseen toimitukseen vaeltaa mieli jo muissa asioissa ja päädymmekin eri paikkaan kuin oli tarkoitus.
Ehkä hyvä niin koska tarkoitus oli joutava buffet painajainen ja mihin päädyimme perusamerikkalainen diner tyyppinen syöttölä jossa söimme burgerit koska miksipä ei.

Tämä päivä oli ollut tarkoitus pyhittää uhkapelaamisen ihmeelliseen maailmaan mutta koska tuurimme oli paskaa jäi kyseinen aktiviteetti varsin tyngäksi kun lompakkoon alkoi sattumaan liiaksi.

Oli aika keksiä vaihtoehtoviihdettä ja suuntasimmekin the orleans casinon leffateatteriin katsomaan kingsmanin jatko-osaa, syömään saavista poppareita ja ryystämään ämpäristä slushieta kaikkeen free refills tietenkin jos sattuu olemaan jabba the hut ja kykenee moiset tyhjentämään edes kerran...meillä jäi puoliväliin.

Jossain välissä joko ennen tai jälkeen leffan en muista kumpi koska olin koko päivän niin sekaisin kävimme mulkun urheiluhyödykkeissä eli dick's sporting goodsissa katsomassa josko myisivät disc golf kiekkoja.
Mulkku kuitenkin petti ja kokemus jäi nysäksi kun valikoiman koko oli luokkaa huono vitsi.

Päivälliseksi suuntasimme ravintolaan nimeltä ping pang pong.
Ei tämä ei ole vitsi ja kyllä kyseessä on kiinalainen ja vieläpä kehuttu semmoinen.
Pian huomaamme ettei syyttä, ruoka on hyvää ja sitä on helvetisti liikaa.

Matkatoveri lähtee vielä uhmaamaan casinoita, itseä ei huvita joten päädyn läheiseen laundromat itsepalvelupesulaan pesemään pyykkiä koska sitähän kaikki lomalla haluavat tehdä.
Siinä katsellessani paikallisten elämänmenoa tulee yksi heistä kysymään josko kiinnostaisi ostaa leffoja, huvittuneena huomaan että kauppatavara on selkeästi itsepoltettuja dvd levyjä joiden kuoreen on tussilla raapustettu leffan nimi.
Hieman olisin ollut utelias että mitähän mahtaa pyytää moisista mutta tyydyn toteamaan nääh.

Kiekkoa kiekkoa.

Vaellamme iltahämärässä kohti t-mobile areenaa ja luvattua kiekkoelämystä.
Ihmisiä on liikkeellä vähemmän yllättäen huikea määrä useimmilla jotka näemme ovat samoissa aikeissa.
Ohitamme lyhyehköllä kävelyllämme paikan jonka ulkopuolella on kaksi uskomattoman poljettavan näköistä neitokaista pikku bikineissä yrittämässä hairahduttaa pois lätkän iloista...näitä tämä kaupunki on pullollaan.

Onnistumme kuitenkin välttämään strippausluolan laillisen ryöstöyrityksen ja päädymme vauhdikkaan turvatarkastuksen jälkeen lipuntarkastukseen josta pääsee läpi näyttämällä luottokorttia jolla on ostanut liput, onko hieman kätevää.
Itse areenan sisällä on kaikkialla coolereiden kanssa vaeltavia olutmyyjiä joita toisin kuin suomessa saa kiskoa missä lystää harmi että inhoan sitä kusilitkua.

Päätämme ostaa yhdestä areenan monista ravitsemusliikkeistä pirtelöt jotka saamme noin 5 minuutin jonotuksella ja tämäkin vain siksi koska kyseinen shake shack pulju vaikutti kaikkein suosituimmalta eli siellä oli pisin jono.
Asetumme paikoillemme ja valmistaudumme periamerikkalaiseen urheiluelämykseen. Emme joudu odottamaan emmekä pettymään koska meno ja meteli on huikeaa seurattavaa sekä pakko mainita hyvin suunniteltua.

Itse peli oli erittäin vaiherikas ja lisäjännitystä olimme hakeneet lyömällä pari vetoakin.
Vegas hallitsee peliä mutta aivan lopussa sabres toteaa että comeback is real ja tulee tasoihin. Ottelu menee jatkoajalle ja halli repeää huutomyrskyyn vegasin tehdessä voittomaalin hetken kuluttua.
Tylsiä hetkiä ei ole ja mainos sekä erätauot ovat täynnä viihdettä.

Peli on loppunut ja ihmiset ulostetaan kuin vihainen ripuli syötyäsi pilaantunutta lahnaa, kaikki hätäuloskäynnit avataan ja olemme pihalla muutamassa minuutissa.
Kokonaisuus kesti noin kolme tuntia ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille urheilufaneille.
Nälkäkin tuli joten otamme earl of sandwichistä jaarlin erikoiset mukaan hotellille, nämä ovat lyhyesti parempia ja kalliimpia subeja tai jotain sinneppäin.

Seuraavassa jaksossa ainakin uhkapelejä kenties hieman pyykkiäkin.

Viihdettä isolla kädellä

Heräämme uuteen aamuun noin viiden tietämillä ei niinkään sen takia että olisi tarve herätä vaan omien kusipäisten kroppiemme takia.

Päätämme hyödyntää onnettoman heräämisajoituksen ja lähdemme metsästämään aamiaista buffetista johon meillä on alennuskoodi. Mutta koska maailma on julma ja vittumainen aukeaa se ainoa koju missä koodin voi muuttaa oikeaksi kupongiksi vasta kahdeksalta...köyhdymme täyden hinnan.

Tässä vaiheessa vinkkinä että kasinobuffetit harvoin ovat rahan väärttejä eikä ole tämäkään, kaikkea on toki tarjolla mutta mikään ei ole erityisen hyvää. Synkkä alku hieman painaa mielialaa.

Suuntaamme huomiomme sekä fyysiset olemuksemme varmaan hyvänolon lähteeseen eli läheiseen walmart myymälään josta poistun runsaat sata dollaria köyhenpänä mutta huomattavasti paremmin varustettuna vaatetuksen osalta. Matkakumppanini ostoksia vilkaistuani en halua kysyä tarkempia tietoja ne kun olivat neljä pakettia jotain epämääräistä voidetta...johonkin.

Materialisoidumme takaisin kasinolle ja päätämme mennä katsomaan mac king nimisen komediataikurin showta. Matkatoverini mahtikortin voimin ohitamme jälleen roskasakin ja saamme liput luonnollisesti käypään nollan dollarin hintaan.

Kyseisen hepun materiaalia löytyy youtubesta mutta live showssa on se hyvä puoli että vapaaehtoiset tuovat aina oman mausteensa, eikä tämä tapaus totisesti ole poikkeus. Melko helposti paras show mitä oon täällä tai missään nähnyt.

Rohkaistuneena tästä lähdemme uudestaan ostoksille joista osa liittyy matkatoverin junailemiin kuponkikuvioihin minkä johdosta seuraavana päivänä uhkapelaamisen pitäisi tuottaa meille lisää ruokarahaa.

Päivä etenee mutta illan lätkämatsiin on vielä aikaa joten lähdemme keilaamaan joka muuten tässä maassa on helvetin halpaa. Vittumainen aamiainen kuitenkin palaa kummittelemaan ja pakottaa toverin suorittamaan useamman kerran vaativaa suolistoakrobatiaa, onnekseni oma takapuoli saa pitää vapaapäivän.

Saamme kuitenkin lopulta keilattua pari kierrosta tasolla joka muistuttaa enempikin sitä kuin qwop mies olisi keilaamassa.
Itsenöyryytyksen loputtua suuntaamme kohti t-mobile areenaa sekä golden knights vs sabres ottelua. Tästä lisää osassa 2 koska nyt himmenee tajunta.

Vegas...luulin etten palaisi

Tarinamme alkaa hyvin valvotun yön jälkeen siitä että nousemme koneeseen kohti lontoota. Yllätyksettömän, tylsän ja vielä toistaiseksi EU:n sisäisen lennon jälkeen lyllerrämme läskimme epämiellyttävää vauhtia seuraavaan koneeseen vaihto kun oli kireä kuin feminazin sielunelämä.

Edessä odottaa 12 tuntia lentokoneruokaa ilmaista viinaa sekä epätoivoista unenkaltaista puolivalvepainajaista.
Kuten tavallista lennon aikana vihdoin stressivatsa vie voiton ja kolmatta kertaa ulostaessani jotain paskankaltaista alkaa jo vessapaperi tuntumaan siltä että hinkkaisin ahteriani karkealla hiekkapaperilla.

Nälkä kuitenkaan ei anna periksi ja järsiessäni jotain cheburekin kaltaista könttiä joka oli selkeästi lämmitetty chernobylin kakkosreaktorissa mieleni kääntyy pohdiskelemaan elämän syvintä olemusta.

Joutavan pohdiskeluni kuitenkin pysäyttää saapumisemme amerikan lehmäiseen ihmemaahan.
Jono maahantulotarkastukseen on pitkä ja joutava jossa pakollisten kysymysten lisäksi kysytään nykyään huomattavasti tärkeämpiä asioita kuten game of thronesin lempihahmoa. Lannisterioituani itseni onnistuneesti tiukasta tenttauksesta käyn hiomassa vielä kerran arastavaa alakertaani...nyt tiedän sentään että stressi kohta loppuu.

Saatuamme jonkinlaisen datsunin allemme lähdemme polkemaan kohti Vegasia ja koettuamme läheisessä in'n'outissa tajunnanlaajentavan sekä suonet tukkivan elämyksen olemme vihdoin valmiit uhmaamaan väsymystä loppumatkalla Sin Cityyn.

Saavuttuamme Rio casino resorttiin ohitamme matkaseurani vip statuksen voimin roskaväen jonon ja asetumme ilmaiseen huoneeseemme valmistautumaan olemaan taas...todennäköisesti paskimmat asiakkaat pitkään aikaan.