Herätyskello ulvoo päättäväisesti aamun alkaneeksi ja kaksikkomme valuu laiskasti kasinomme buffettiin syömään aamiaista.
Valikoimaa on runsaanlaisesti harmi kyllä lähes kaikki on järjestään perushuttua jos edes sitä.
Paikallisena erikoisuutena löytyy kissakalaa joka molempien mielestä muistutti lähinnä seitiä eipä siitä sen enempää.
Pulahtaessamme hotellin uima altaalla on pettymys suuri kun bikinikissat loistavat poissaolollaan.
Tarkemmin ajatellen tämä mesta on täynnä vanhoja tai lihavia ihmisiä usein molempia...sovimme siis hyvin katukuvaan.
Tarinamme jatkuu new orleansista jossa parkkeerattuamme auton joku paikallinen asukki tuli jauhamaan satunnaisia, tiesi kaiken lisäksi missä suomi on ihmeellistä, joskaan ei ehkä niin kummallista kun kuulemma oli purjehtinut runsaasti atlantilla ja välimerellä.
Käveltyämme 50 metriä superior seafood nimiseen syöttölään tilaamme alligaattoria, lohta ja ostereita.
Lohi lienee kaikille tuttua huttua joskin hieman omituista on miten harva ravintola sitä tämmöisessä rantakaupungissa myy.
Alligaattori oli jonkinlainen kanan ja possun epäpyhä sitkeämpi äpärälapsi ja mitä ostereihin tulee en oikeen tahdo ymmärtää miten ne muka jotain suurta herkkua ovat.
Matkamme jatkuessa kohti houstonia ajamme läpi muutamasta "suddenly vettä kuin esterin perseestä" sadekuurosta jotka tulivat kuin tilauksesta koska tuulilasimme hyönteisten kansanmurhan jälkeinen sotku alkoikin jo harmittaa.
Pysähdymme lafayetten kaupunkiin tankkaamaan ja syömään whataburgerit joitten pitäisi etelävaltioiden asukkien puheiden mukaan vetää vertoja in'n'out hamppareille.
Tämä osoittautui tyhjäksi hypetykseksi vaikkeivat huonoja suinkaan olleet.
Toki parempia ne olivat kuin suurin osa muista hintaluokan kilpailijoista, mutteivat mahtaneet kalifornian ylpeydelle.
Nyt ajaessamme kohti houstonia lähes viivasuoraa tietä kääntyvät ajatuksemme jo huomista ja ranchia joka on kotimme seuraavat päivät kunhan sinne asti pääsemme.
Jumalan sana alkoi käymään hieman puuduttavaksi ja republikaaniradiokin turruttamaan joten otimme tauon ja kuuntelemme hannun hyvinkin vaihtelevaa soittolistaa mistä tulee kaikkea klassikoista veriseen ripuliroiskeeseen.
Ostin kaupasta pork rinds nimisiä snacksejä jotka tuoteselosteen mukaan syömällä pussillisen täytän 17.5% päivittäisestä kolesterolintarpeesta en tiennytkään että sille on ihan tarvetta.
Miksiköhän suomessa kitistään siitä kun selkeästi se on oleellinen osa ruokavaliota.
Saavuimme teksasiin ja piakkoin spottasimme tiekyltin jossa pokkana ilmoitettiin että el paso 857 mailia ihan siis tuossa nurkan takana.
Onneksi poikkeuksellisesti tässä osavaltiossa saa ajaa 75 mph niin sinnekkin pääsee tuossa tuokiossa.
Saavuttuamme hotelliin kuuli eräs työntekijä sivukorvalla kun jauhettiin paskaa ja pyysi puhumaan lisää kun haluaisi arvata aksentin, luuli siis että puhuttiin englantia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti