Säbää ja svenssoneita

Hyppäämme ajassa hetkeen missä olemme matkalla jonkinlaiselle valtion pyörittämälle vapaa ajankeskukselle pelaamaan salibandyä.
Kumma kyllä löydämme helposti perille ja kävelemme heti oikeasta ovesta sisään.
Lähes välittömästi selviää että paikalla on runsaasti ruotsalaisia maahanmuuttajia ja että pelin taso on jopa yllättävän hyvä.
Melko moni näistä jäbistä voisi ihan mainiosti pelata suomen alasarjoissa, tämän maan tasolla ovat melkoisen korkealla.
Myöskin huomionarvoista on se että me olimme selkeästi kaksi paskimmassa fyysisessä kunnossa olevaa koko kööristä.

Pelien jälkeen mentiin jäbien kanssa istumaan iltaa läheiseen juottolaan jossa jauhettiin paskaa lähemmäs puoltayötä vaikka eletäänkin ihan arkiviikkoa, myöskin selvisi että yksi tyypeistä on tulossa käymään suomessa joten kutsuttiin meidän treeneihin vieraaksi jos vain aikatauluihin sopii.

Seuraava päivä kuluikin sitten enempi palautuessa, käytiin syömässä aamiaiseksi kasa erään säbäsvenssonin suosittelemaa bbq:ta joka oli perhanan hyvää ja mestakin oli sen mukainen.
Oli meinaa just semmonen aito meno kun kaikki oli vanhaa ja rähjäistä.

Siitä sitten leffaan ja hieman kirjaostoksille mistä tarttui mukaan hitchhikers guide ja lotr sekä yks forgotten realms kirja.
Eipä kai tälläkertaa sen enempää  huomenna lisää golfia tälläkertaa toivottavasti on pilvinen sää niin ei hajota niin pahasti.

Golfia ja kärsimyksiä

On labor day jenkkien mikälienee pyhäpäivä ja grand plan on pelata 18 reikää golfia alkaen siinä kahden maissa, tätä kirjoittaessani on jo ilta ja päivän kauhut ovat jo takanapäin.

Sankarikaksikkomme saapuu hyvissä ajoin golf glubille ja iloisin mielin käy hieman lämmittelemässä swingiä rangen puolella vielä ymmärtämättä mitä on tuleman.
Tässä vaiheessa todettakoon että tiedossa oli että nestettä pitää olla ja allokirjoittaneella sitä oli mukana 3 litraa.

Allamme on uskollinen ezgo golfkärry ja suuntaamme ensimmäiselle reijälle.
Minä olen raapustellut palloihini tunnisteeksi triforceja koska uskon siitä olevan hyötyä.
Peli eteneekin alkuun ihan sutjakkaasti joskei laadukkaasti ja vasta jossain kuudennen reijän kohdalla alkaa vähitellen näkymään oireilua ja pienimuotoista aistien heikentymistä.
Ysireijän jälkeen pidänme pienen tauon koska kenttä on rakennettu siten että kyseinen reikä päättyy clubhouselle.
Tässä vaiheessa ollaan jo hieman sekavissa olotiloissa ja henkilökohtaisella tasolla on kulunut jo 1.5 litraa nestettä, sen lisäksi toteamme että olemme onnistuneet hukkaaman yhden pitch wedgen jonnekkin matkan varrelle hellehouruissamme.
Tässä vaiheessa joku ehkä mietiskelee että mitenkä kuuma siellä oikeen onkaan niin vastaus on että noin 37 varjossa.

Ja varjoa ei ole tarjolla 2 tuntia murhaavaa aurinkoa takana ja suuntaamme kohti loppuja 9 reikää hieman tauon piristäminä.
Jossain 14 reijän kohdalla tajuan olevani jo enempi vähempi täysin sekaisin, päätä särkee lihaksiin sattuu ja tajuntakin alkaa jo himmenemään.
Lopulta saamme tahkottua viimeisenkin reijän läpi ja raahaudumme clubhousen ilmastoituun sisätilaan juomaan limonaadia kaksin käsin.
Tämä on niitä harvoja hetkiä kun ei tee vähääkään mieli chardonnayta.
Päätä särkee, huimaa, heikottaa ja oksettaa samaan aikaan, tässä helteessä edes tämmöinen epäurheilu on aivan sairasta touhua.
Nestettä kului kaikki se minkä toinkin eikä edes riittänyt, kaikeksi onneksi joku ystävällinen henkilö oli tuonut hukkaamamme mailan clubhouselle joten ei tullut extralaskua.

Jotenkin selviydymme kuitenkin takaisin kämpille ja 2 buranaa ja melkoinen tovi altaassa saavat taas järjen palaamaan pätkittäin.
Ja kaiken tämän jälkeenkin on silti suunnitelmissa ryhtyä samaan sekopäisyyteen torstaina uudestaan.
Nyt kuitenkin nukkumaan sillä huomenna menemme tarkastamaan mimmoista säbää täälläpäin pelataan.

Päivä 6 the ranch

Emäntämme täällä ranchilla on ehtaa teksas laatua, pyssyjä löytyy se vaadittava pari kappaletta ja kyllä semmonen maalaismainen viba on vahvasti läsnä.
Mitä itse ranchiin tulee niin täällä on kanoja joilta saamme mekin tuoreita munia, lehmiä joista emme saa tuoreita burgereita sekä hevosia plus aasi ja koira.

Asuintilat on päheät löytyy uima allas sekä kaikki mukavuudet ja iloisena yllärinä nettikin on näin jenkkimittapuulla aika nopea 15mb/s.
Tällä päivälle ei ole suunniteltu muuta ohjelmaa kuin hannun joku epämääräinen stalker keikka jonne meikäläinen lähtee henkiseksi tueksi.
Katsotaan mitä päivä tuo tullessaan.

Päivä 5 austin

Aamu alkaa hitaasti ja hotelliaamiaisen jälkeen jolla suureksi ylläriksi oli juustomunakasta matka jatkuu kohti austinia.

Matkalla selviää että majoituksemme ei olekkaan valmis kun oli mamma mennyt sekaisin päivistä, joten päätimme tuhlata hieman aikaa menemällä katsomaan leffaa.

Mutta siihen on vielä sata mailia matkaa, meanwhile ajelemme teksasin random mestoilla koska käskimme navia ajattamaan meitä pikkuteillä.
Tien varressa olemme nähneet muunmuassa patton merkkisen 50 luvun panssarivaunun sekä odotelleet risteyksessä kun noin kilometrin mittainen säiliöjuna valuu ohi.

Suosittelen kaikille jotka valtoihin tulevat ajelemaan näitä pikkuteitä.
Saavuttuamme austiniin joudumme toteamaan että elokuvateatteri johon navi meidät johdatti olikin epämääräinen museon yhteydessä oleva systeemi eikä suinkaan oikea teatteri.
Syömme kuitenkin uskovaista homonvastaista kanajeesusleipää läheisessä chic-a-fil ravintolassa.

Löydettyämme oikean teatterin käymme katsomassa tompan uusimman mission impossible pläjäyksen jonka jälkimainingeissa meitä luultiin hurreiksi.
Saavuimme loppupäivästä ranchille mutta siitä lisää myöhemmin koska nyt väsyttää liikaa ja menen nukkumaan.

Päivä 4 merten antimet

Herätyskello ulvoo päättäväisesti aamun alkaneeksi ja kaksikkomme valuu laiskasti kasinomme buffettiin syömään aamiaista.

Valikoimaa on runsaanlaisesti harmi kyllä lähes kaikki on järjestään perushuttua jos edes sitä.

Paikallisena erikoisuutena löytyy kissakalaa joka molempien mielestä muistutti lähinnä seitiä eipä siitä sen enempää.

Pulahtaessamme hotellin uima altaalla on pettymys suuri kun bikinikissat loistavat poissaolollaan.

Tarkemmin ajatellen tämä mesta on täynnä vanhoja tai lihavia ihmisiä usein molempia...sovimme siis hyvin katukuvaan.

Tarinamme jatkuu new orleansista jossa parkkeerattuamme auton joku paikallinen asukki tuli jauhamaan satunnaisia, tiesi kaiken lisäksi missä suomi on ihmeellistä, joskaan ei ehkä niin kummallista kun kuulemma oli purjehtinut runsaasti atlantilla ja välimerellä.

Käveltyämme 50 metriä superior seafood nimiseen syöttölään tilaamme alligaattoria, lohta ja ostereita.

Lohi lienee kaikille tuttua huttua joskin hieman omituista on miten harva ravintola sitä tämmöisessä rantakaupungissa myy.

Alligaattori oli jonkinlainen kanan ja possun epäpyhä sitkeämpi äpärälapsi ja mitä ostereihin tulee en oikeen tahdo ymmärtää miten ne muka jotain suurta herkkua ovat.

Matkamme jatkuessa kohti houstonia ajamme läpi muutamasta "suddenly vettä kuin esterin perseestä" sadekuurosta jotka tulivat kuin tilauksesta koska tuulilasimme hyönteisten kansanmurhan jälkeinen sotku alkoikin jo harmittaa.

Pysähdymme lafayetten kaupunkiin tankkaamaan ja syömään whataburgerit joitten pitäisi etelävaltioiden asukkien puheiden mukaan vetää vertoja in'n'out hamppareille.

Tämä osoittautui tyhjäksi hypetykseksi vaikkeivat huonoja suinkaan olleet.

Toki parempia ne olivat kuin suurin osa muista hintaluokan kilpailijoista, mutteivat mahtaneet kalifornian ylpeydelle.

Nyt ajaessamme kohti houstonia lähes viivasuoraa tietä kääntyvät ajatuksemme jo huomista ja ranchia joka on kotimme seuraavat päivät kunhan sinne asti pääsemme.

Jumalan sana alkoi käymään hieman puuduttavaksi ja republikaaniradiokin turruttamaan joten otimme tauon ja kuuntelemme hannun hyvinkin vaihtelevaa soittolistaa mistä tulee kaikkea klassikoista veriseen ripuliroiskeeseen.

Ostin kaupasta pork rinds nimisiä snacksejä jotka tuoteselosteen mukaan syömällä pussillisen täytän 17.5% päivittäisestä kolesterolintarpeesta en tiennytkään että sille on ihan tarvetta. 

Miksiköhän suomessa kitistään siitä kun selkeästi se on oleellinen osa ruokavaliota.

Saavuimme teksasiin ja piakkoin spottasimme tiekyltin jossa pokkana ilmoitettiin että el paso 857 mailia ihan siis tuossa nurkan takana.

Onneksi poikkeuksellisesti tässä osavaltiossa saa ajaa 75 mph niin sinnekkin pääsee tuossa tuokiossa.

Saavuttuamme hotelliin kuuli eräs työntekijä sivukorvalla kun jauhettiin paskaa ja pyysi puhumaan lisää kun haluaisi arvata aksentin, luuli siis että puhuttiin englantia.

Päivä 3 tekstiseinän kosto

Kello 830 aamulla edessä yli 500 mailin matka new orleansiin jossa odottaa taasen hotellikasino mutta jätetään se myöhemmäksi.
Kirjoittaessani tätä olemme jo matkanneet noin 300 mailia ja mussuttaneet aamiaiseksi perinteisen amerikkalaisen aamiaisen waffle hutissa sekä käyneet lounaalla kennyn bbq mestassa.

Kennyn mestassa oli saatavilla ties mitä lihaisee kuten ehkä arvata saattaa ja astuinkin pieneen miinaan kun tilasin paunan bbq possua joista noin puolet piti pakata mukaan kun loppui vetokyky. Mainiota tässä maassa on se että kennyn mesta sattui olemaan tien varressa jonka rajoitus on 65 mph. Kuvitelkaapa ajavanne 100 kmh motaria suomessa ja kääntyvänne siltä suoraan sapuskamestan pihaan, ei kovinkaan todennäköistä.

Lähes koko päivän olemme tietenkin kuunnelleet jeesusradiota jossa on muun muassa annettu jumalan hyväksymiä eläkesijoitusohjeita koska mikäettei. Tämä maa ja etenkin nämä etelävaltiot ovat totisesti sekaisin.

Yllättävän vähän etelävaltioiden lippuja ollaan nähty vaikka ollaankin oltu tarkkana.
Hienoa settiä uutisissa kun joku uskonnollinen hihhulinainen on menossa mielummin linnaan ku kirjoittaa homoille aviolupia, eikös uskovaiset olekkin upeaa väkeä.
Mitä tulee tähän ajeluun niin tänään on ollut varsin tapahtumaköyhää joskin hyvin selväksi on käynyt että näillämain tykätään pirusti kirkoista ja maissista joita molempia on kaikkialla.  Näillle ihmisille tuntuu olevan tuo stoori jessen ylösnousemuksesta hirveän tärkeä, pistää mietityttämään että tuliskohan meikäläisestä myös jumalolento jos alkaisin julistamaan tarinaa omasta ylösnousemuksesta viikon rännin jälkeen. Siinähän olisi hyvä ura missä voisi toistaa moisen ihmeen vaikka useamminkin.

Loppumatkasta seurattiin jopa hieman sairaalloisella mielenkiinnolla autoa joka näytti kovasti siltä että saattaisi seilata tyylillä metsään. Suruksemme tämä jäi tapahtumatta ja auton lopullinen kohtalo jäi mysteeriksi kun matkamme erkanivat biloxin liittymässä.

Olemme nyt saapuneet beau rivagen epäpyhään uhkapelipyhättöön ja rupeamme juuri etsimään iltapalantapaista, siitä tuskin jää erityistä mainittavaa.
Tässä vaiheessa haluan onnitella niitä jotka tämän horinan lukevat loppuun, sitkeää väkeä olette.
Hyvää yötä.

Päivä 2 osa 2/2

Metropoliksen supersankarikylä muistuttaa ulkoasultaan kuin kohtausta walking deadista mutta ilman zombeja. Kaupungilla ei juurikaan näy ketään ja isohko osa keskustan liiketiloista on selkeästi olleet hylättynä jo pitkään.
Groteski kasinohotellimme loistaa pimeydessä kapitalismin majakkana tässä nuhjuisessa unohdetussa kyläpahasessa, vaan immuuneja eivät ole sankarimmekaan sen tarjonnalle ja kävivät häviämässä jokusen kympin etteivät vain miljonääriomistajat pääse köyhtymään.
Mitä tulee paikalliseen ruokatarjontaan niin läskin Eddin ruokala vaikuttaa olevan se juttu ainakin päätellen siitä että lähes koko kylä siellä oli istumassa.
Tästä rohkaistuneena tilasimmekin burgerit jotka lunastivat odotukset mallikkaasti joskin tarjoilijamme taisi olla nauttinut jotain muutakin kuin kansalaisluottamusta.
Huomenna matka jatkuu kohti new orleansia ja meren antimia.

Päivä 2 osa 1/2

Koomaisen heräämisen jälkeen uskollinen camrymme kuskasi reippaat urhomme noin 200 metrin päähän jelly pancakes nimeä kantavaan aamiasruokalaan... Siellä syömämme terveellinen aamupala oli turhankin riittoisa ja ainakin omalta osaltani fantastisen rasvainen kasa lihaa jota reuben leiväksi kutsutaan osoittautui turhankin riittoisaksi jääden osittain syömättä.

Siitä matka jatkuikin noin 350 mailin päässä sijaitsevaa harrahs kasinohotellia kohden kyseisellä matkalla näimme kyljelleen kaatuneen rekan, emme jääneet katselemaan onko irtopäitä sekä jouduimme ihmetyksen kohteeksi dairy queenissa kun tosissaankin tahdottiin vain burgerit eikä esimerkiksi litran pirtelöä kyytipojaksi...tsiisus

Nyt olemme edellämainitussa kasinohotlassa joka on fiksusti sijoitettu metropolis nimiseen supermieskylään...kyllä KYLÄÄN mesta on varsin pieni jenkkimittapuulla ja lienee hyvä kysymys että onko tässä järjen hiventä.

Jatkunee osassa 2

Päivä 1

Vihdoin jenkeissä 12 tuntia koneessa eikä frankfurtin lentokentän mäkistä saanut edes mcbratwurstia mikä on luonnollisesti karmea pettymys kun moista ei ole olemassa. Järkytyksestä kuitenkin toivuttuamme päästiin istumaan 9 tunniksi koneeseen jonka kohokohtiin lähinnä kuului mielisairas roiskepaskakohtaus jolla pahoinpitelin 747 jumbon vessaosaston. No kuitenkin päivä tuli lopulta päätökseensä käytyämme jo melkein perinteeksi muodostuneella burgerilla five guys burgerissa josta suuntasimme tällä kertaa autonamme toimivan toyota camryn merrillevillen red roof inniin.